Matkan varrella on kaksi provinssipuistoa (provincial park): Stone Mountain Provincial Park sekä Muncho Lake Provincial Park. Tie mutkittelee noin kilometrin korkeudella merenpinnasta.
Kiipesimme Mt Saint Georgen juurella sijaitsevalle alppiniitylle reittiä pitkin, joka päättyi Flower Springs -järvelle. Edestakaisin matkaa kertyi viitisentoista kilometriä. Huvitusta herätti japanilainen turistiryhmä, jonka jäsenet olisivat innokkaasti lähteneet seuraamaan meitä vuorelle. Yritin selittää, että matka on pitkä ja vuorelle ei voi lähteä ilman kunnon jalkineita, karhusumutetta, vettä ja ruokaa. Lopulta hipsimme hiljaa pois parkkipaikalta, jotta emme olisi saaneet varjostajia peräämme.
Opin tämän kapuamisen jälkeen pitämään kameran ladattuna. Kun akku loppuu kesken panoraamakuvan ottamisen, ei naurata.
Muncho Lake: uskomattoman kaunis, mutta en edes harkitsisi ajavani sen ohi talvella. Rohkaisevat kyltit tien varrella valoivat ajajiin rohkeutta kertomalla, että “järvellä on syvyyttä jopa 90 metriä aivan tien vieressä ja Alaskan tien rakennusvaiheessa järveen upposi useita autoja, hevosia ja miehiä. Järven vesi on vuoden ympäri lähellä nollaa astetta, joten veteen pudotessa kuolee muutamassa minuutissa.”
Jokainen Lapissa käynyt on nähnyt teiden varsilla poroja ja luultavasti odottanut tiellä maleksivan porotokan häipymistä. Kun tiellä seisoo parikymmenpäinen biisonilauma, porot lakkaavat tuntumasta eksoottisilta. Seuraava ajatus on, että jos lähes tuhatkiloinen biisonihärkä päättää hyökätä auton kimppuun – mitä ne tekevät kiima-aikaan, en voi muuta kuin peruuttaa niin kovaa, kuin autosta lähtee. Kun ensijärkytyksestä toipuu, kihoavat kyyneleet silmiin. Biisonien historia Pohjois-Amerikassa on äärimmäisen traaginen, eikä niitä ole edelleenkään jäljellä kuin seitsemisentuhatta.
Vaikka biisonin näkeminen oli ravisteleva kokemus, jaksan silti innostua joka kerta, kun tien poskessa jököttää mustakarhu syömässä ruohoa tai apilaa. Karhu! Karhu! Karhu! Huvittavimpia olivat karhut, jotka seisoskelivat ihan lähellä biisoneita, eikä kumpikaan osapuoli vilkaisutkaan toisiinsa.
Kalliovuorten alueella on lukuisia kuumia lähteitä, joista suurin osa on enemmän tai vähemmän pilattu rakentamalla luonnonlähteen tilalle allas, jonne vesi johdetaan putkia pitkin. Ihana poikkeus on Liard Hot Springs, jossa lähteen reunalle on rakennettu ainoastaan pukuhuoneet ja portaikko. Vesi valuu edelleen vapaana viereistä kallioseinämää pitkin ja lähteen pohja on luonnontilassa. Vesi on +42-52 asteista. Mädän kananmunan hajuun tottuu muutamassa minuutissa.
